Kissan fysiologiaa

Syömäkäyttäytyminen, ruokailutavat ja ruoan ravintoaineita

Kissa on lihansyöjä. Lihasta kissa saa tauriinia, joka on sille välttämätöntä ja sitä se ei saa tarpeeksi kalasta

ja kasviksista. Tauriinin puutos aiheuttaa kissalle mm. sokeutta.

Kissat pystyvät käyttämään rasvaa energiak-seen tehokkaammin kuin ihminen ja korkea-kaan rasvaprosentti ei

ole kissalle haitaksi.

Kissa saa pienriistalla eläessään lähes kaiken tarvitsemansa veden ravinnostaan. Esimerkiksi hiiressä on 70%

sen painosta nestettä.

Kissa osaa säädellä syömistään ja se ei liho syömisensä takia paitsi jos se syö ajankulukseen virikkeettömässä

ympäristössä tai on herkkä lihomaan sterilonnista johtuvien hormonimuutosten takia.

Kissaa voi pitää lihavana, ellei sen kylkiluita tunne kyljestä tunnusteltaessa tai sivulta päin katsottaessa ei voi

erottaa kissalle ominaista tiimalasin muotoa.

Vapaasti ulkoilevan kissan turkki on kuitenkin niin paksu, että tiimalasin muotoa ei näy.

Kesykissojen ei tarvitse saalistaa henkensä pitimiksi, sillä ihmisiltä ne saavat tarvitsemansa ravinnon, mutta

koska kissalla kuitenkin on tämä saalistusrefleksi niin ne usein saavat saaliseläimiä kiinni ja toisinaan ne tulevat

esittelemään sitä ihmisille ja kaipaavat kehuja. Ne tuovat saaliinsa myös välillä ihmisille ruoaksi. Silloin voi viedä sen

johonkin pois kun kissa on poistunut paikalta tai itse olen joskus leikittänyt kissaa saaliseläintä liikuttamalla niin, että

se on taas "saalistanut" ja käpälöinyt sekä rieponut niin, että se syö lopulta itse saaliinsa. Joskus saalis voi olla niin iso,

ettei kissa jaksa syödä sitä kokonaan, joten se voi peittää osan saaliistaan.

Kissat aloittavat saaliin syömisen aina päästä. Kun kissat aterioivat saaliseläintä, ne eivät salli muiden lajitoveriensa

tulla lähelleen, sillä ne puolustavat saalistaan.

Kerran edesmennyt kissani Vilma Patukkajlka (Tela Töröhännän äiti) oli pyydystänyt jäniksen tai rusakonpoikasen. Se halusi

koko päivän näyttää minulle jotain aamupäivästä alkaen, mutta koska se johdatti minut aina ulos, niin en viitsinyt lähteä

aluksi sen perään.

Lopulta kun päätin seurata Vilmaa iltapäivällä, se johdatti minut kuivurimme lähistöllä olevaan saniaispusikkoon (sijaitsee

noin 100 metrin päässä talosta), jossa minä jouduin konttaamaan (yllätys yllätys).

Vähän matkaa kissan perässä kontattuani, se pysähtyi ja päästyäni paikalle, Vilma esitteli ylpeänä saalistaan. Se oli jo aika

iso jäniksen/rusakon poikanen.. Aluksi kehuin Vilmaa, että se oli saanut hyvän paistin itselleen. Kun Vilma oli mielestään

ottanut tarpeeksi kehuja vastaan, se alkoi syömään sitä. Se jaksoi syödä suunnilleen puolet siitä, mutta toisen puolen se päätti

jättää ja Vilma kuopsutti kuolleita saniaisen varsia saaliinsa päälle, sillä se kätki sen toiseen kertaan. Saaliin peittämisellä on se

tarkoitus, ettei senhaju kulkeudu toisten nenään.